Villalanka tekee onnelliseksi, niin se vain on.

Tilasin juuri aamulla isäni villapaitaa varten kilon Kainuun harmaan lankaa. Viikonloppuna haen äitini luota kolme kiloa lankaa omia villatakkejani ja avomieheni villapaitaa varten. Varastoista löytyy lankaa erilaisiin käyttötarkoituksiin kiloittain. Onnellisuusasteeni pitäisi olla siis suhteellisen korkea.

Katselen työkseni teiniangstia lähietäisyydeltä. Vastapainoksi äänekkäille päivilleni tarvitsen puikot ja lankaa. Vaikka olen päivisin sosiaalisessa ja eloisassa ympäristössä, koen olevani eniten itseni hiljaisuudessa puikot kädessä. Aivoni aktivoituvat villatuoksusta ja pystyn neuloessani jäsentämään päivän tapahtumia niin, että niistä ei tule isoja mörköjä.

Tällä hetkellä minulla on tekeillä tikkuripaita itselleni. Neulon sitä luonnonvärisestä kolmisäikeisestä karstalangasta. Paita on melkein valmis. Tänään tarkoituksena on saada kaulus valmiiksi ja aloittaa lankojen päättely. Huomenna pitää etsiä paitaan sopivat napit.

Tikkuripaidan valmistumisen jälkeen aloitan avomieheni villapaidan suunnittelun. Olen ajatellut neuloa sen gansey-tyylisenä: siihen tulee ainakin avomieheni nimikirjamet alas eteen ja taakse samalle korkeudelle usko, toivo ja rakkaus -symbolit. Yläosan kuvioinnista en ole tehnyt vielä tarkkoja suunnitelmia.

Avomieheni villapaitaa neulon salassa, koska siitä tulee joululahja. Samaan aikaan aloitan näkyvänä neuletyönä isäni tikkuripaidan. Senkin yritän saada valmiiksi jouluksi. Luulen, että vietän useita kymmeniä tunteja puikot kädessä ennen joulua. Ja se on hyvä niin.